Varattu vs. sinne päin.

Nytkö sitten pitäs räjäyttää pankki keksimällä jotain mullistavaa tästä? Kenen idea tämä taas oli?

Tässä dokumentissa puhun jatkossa "järjestelystä" kun tarkotan "pikkusen enemmän kuin ystäviä, mutta ei silti parisuhteesta", koska en jaksa ja osaa keksiä parempaakaan ilmausta. Ja tilanne on oletuksena se friends with benefits, noukittuna kaikista skenaarioista joita voi olla sinkkuilun ja parisuhteen välimaastossa.

Mitäs näistä nyt sitten vois sanoa? Kakspiippunen ämpäri se on tämäki, suoraviivaisesti ajatellen mä ite oisin mieluummin parisuhteessa kuin järjestelyssä. Mutta kun viivoja vähän taivuttaa, niin ennemmin kuitenkin toimivassa järjestelyssä, kuin kurjassa parisuhteessa. Oon mä kuullu huhuja että jotku pyörittäs molempia yhtäaikaakin. Ei muuten kuulu tähän postaukseen mitenkään.

Näissä vertailukohteissa saanee nuo ruumiilliset tarpeet ainakin tyydytettyä, jos ei ole joku mennyt niin pahasti kieroon kuin mulla joskus. Henkisen hellyydentarpeen tyydyttämisestä en osaa sanoa, kai mun pitäs olla sitä mieltä että parisuhteessa se hoituu paremmin, mutta tosiasia on, että sekin on tilannekohtaista. Jos se on järjestelyn molemmille osapuolille ok, mikä jottei. Ehkä siitä ei saa ihan niin paljon irti kuin parisuhteessa, mutta ajoittain... Lover over loved one? Kuitenkin, ite ehkä haluaisin laskea parisuhteen varaan. Kuulostaa taas vähän ankealta sanoa näin, mutta onhan se velvollisuus. Toisaalta, se on myös etuoikeaus. Minä ainaki näkisin niin.

Edellisestä postauksesta jäi kuulemma uupumaan se, mitä tuollaiselle etuoikeutetulle ystävälle sitten kuuluu kertoa. Niinkuin että jos vaikka ystävyyssuhteesta tarvii karsia tiettyjä etuisuuksia koska on tavannut jonkun joka ehkä haluais jotain enemmän kuin niitä kyseisiä etuisuuksia, kuten vaikka sydämen.
Parisuhteessa toki on ihan suotavaa kertoa toiselle jos tahtoo puhaltaa pelin poikki ja katella muita, mutta entäpä tollai erityisempi ystävä? Tarviiko sen tietää jos kuvioissa on muitakin ystäviä samoilla eduilla? (ite ainaki tahtosin tietää, en mä muista tiedä.) Mietin myös että kestääkö ystävyys sitten kun etuisuudet loppuu, jos koko homma on rakentunu hyvin pitkälle niiden varaan.

Sitten on tietysti mustasukkaisuuskysymys. Parisuhteessa se on taas kerran suotavaa, toki kohtuuden rajoissa. Mutta entäpä järjestelyssä? Onko siihen oikeutta? Tarkotan, että jos nyt kerran kaks ihmistä on tulleet tulokseen että parisuhde ainakaan keskenään ei tule kyseeseen, niin ei kai sitten kuuluis olla kovin neuroottinen toisesta?

Huomaa taas että tää Rusinapulla on käyny tänään vähän pipipäälääkärissä, eihän tästä taas tule mitään. Pyydän anteeksi.

Tämä on muuten postaus numero 150. Vastahan mä rakensin sen sadannen? Viikko sitten juhlin itekseni 13 000 näyttöä, ja nyt lähennellään neljäätoistatuhatta. Mitä velhoutta tämä on?

Nii ja vastatkaa tuohon kyselyynki, mulla on tylsää!