Vastakkainasettelua.

Jälleen kerran yön pimeinä tunteina Paitaressu/Vexation -aivoriihi on raksuttanut. Ainakin hetkittäin. Syntyi ajatus sinkkuilun, parisuhteen ja jonku näiden kahden välillä taiteilun vertailusta.

Vapaa vs. varattu

Tuntui jotenkin luonnolliselta valita nämä vastakkain ensiksi. Koska molemmista on kokemusta tämän vuoden puolelta. Ja melko usein vaikuttaa siltä että se on joko tai. Mutta on sitä väliinputoamistakin. Ja kyllä, oon ehtinyt tälle vuotta sitäkin.

Noin yleensä tuntuu, että kun on parisuhteessa, ja jos (ja kun...) jostain syystä kaipaa (hetkellisesti tai jatkuvasti...) sinkkuilua, niin itekseen olosta muistaa vaan ne hyvät puolet. Kuten vapauden tehdä niinku ite haluaa, riippumattomuuden ja noin muutenkin oman itsensä herrana olemisen. Ikäänkuin unohtaa ne yksinäiset illat ja yksin nukkumaan menemisen, hellyydenkipeyden ja tunteen siitä että se sänky on aivan liian iso nukkua yksin.

Vastaavasti sinkkuna ollessa sitten kaipaa sitä, että on se joku, jonka syli on aina avoin mua varten, jonka kans voi iloita pienistä arkisista asioista ja joka suukottelee ja hellii murheet ainakin pienemmiksi, jos ei ihan kokonaan niitä pysty poistamaan. (Ite kaipaan tällä hetkellä varsinki viimeksi mainittua, hyvä luoja että tilanne ei oo koskaan näyttäny näin synkältä.) Kuitenkin sitä unohtaa autuaasti että parisuhde voi tuoda mukanaan rasitteita, kuten toisen jatkuvan huomioimisen (ei tunnu kivalta mainita tätä miinuksena, mutta se voi valitettavasti sitäkin olla), elämäntapojen yhteen sovittamisen ja toisen kuorsaamisen kuuntelun.

Mä en ole vielä ihan täysin tottunut tähän sinkkuna oloon eron jäljiltä, ja tämä on mulle kamala kulttuurishokki, koska olin niin kauan parisuhteessa. Muutenki oon melko varma että tällä kertaa omillaan olosta muodostuu hyvinkin paljon toisenlaista kuin mitä se oli ennen insinööriä. Ehkä hieman prioriteetit muuttuneet, niistä ehkä joskus enemmän.

Tässä dokumentissa mä lasken parisuhteeksi myös sellaisen pitkähkön tapailun, vaikka sitä ei virallisesti seurusteluksi kutsuttaskaan. Joka kuitenkin sisältää muitakin parisuhteen elementtejä kuin seksin, ja jolla vielä ehkä tunnustellaan mahdollisuutta siihen "oikeaan" parisuhteeseen. Tapailun, jota ei sovi halventaa kutsumalla sitä vaikkapa "säätämiseksi".
(luonnosvaiheessa tämä jäi kesken tässä kohtaa, enkä kuolemaksenikaan muista mihin tämä kappale liittyi, mutta antaa nyt olla tässä, tiiä vaikka tätä myöhemmin tarvis.)

Mä olen elämäni aikana seilannut monissa parisuhteissa. ("Kävin suhteesta toiseen etsien kotia, enkä enää erottanut kyyneleitä sateesta." ) Kuten oon noin sata kertaa maininnut, niin viihdyn rakastuneena (paitsi että joskus voisin kertoa poikkeuksesta tähän sääntöön, ehkä.) ja yleensä nautin suunnattomasti kuhertelusta, toisen huomioimisesta ja hellyydenosoituksista. Siinä mielessä parisuhde on mulle näistä vertailukohteista mieluisampi vaihtoehto. Toki sinkkuna olossa on puolensa, mutta ennen pitkää mulle tulee helvetin yksinäinen olo.

Mulla odottaa tuolla puolivälissä luonnos joka kulkee työnimellä "vapaa vs. vähän sinne päin". Tässä vaiheessa se epäilyttää mua suunnattomasti, mutta eiköhän se sieltä ulos tule, kuhan vähän säädän.